Alkuvuodesta 2020 istuin keinutuolissa ihana vauva sylissäni ja mietin jälleen kerran mihin olen menossa työelämässä. Elämä kotioloissa tuntui suorastaan täyteläiseltä eikä mitään puuttunut. Tai no, kuten kaikki vauva-arjen läpieläneet tietävät, jotain kyllä puuttui. Hyvät yöunet. Niitä toki kaipailin, mutta samaan aikaan tiesin eläväni sitä kuuluisaa elämänvaihetta, joka taaksepäin katsottuna on vilahtanut ohi kuin yhdessä silmänräpäyksessä.

Olimme puolisoni kanssa saaneet kolmen vuoden sisään kaksi valloittavaa tytärtä. Valtakunnassamme oli perheenä kaikki hyvin. Mutta kun mietin ammattiani suuhygienistinä huomasin haaveilevani vielä ”perheenlisäyksestä”. Biologinen urakelloni tikitti.

Jo vuosia sisälläni muhitellut palo päästä palvelemaan asiakkaita ikiomalla vastaanotolla täysin omalla tyylillä roihusi koko ajan kiivaammin. Ymmärsin, etten voisi tuota paloa sammuttaa, sillä tunne vain vahvistui, mitä enemmän asiaa mietin ja annoin ajan kulua. Oli korkea aika pistää pyörät pyörimään ja lopettaa loputon haaveilu.

Onko unelmieni liiketilaa olemassakaan?

Äitiyslomallani olin ehtinyt harrastaa kaikenlaista. Yksi lempiharrastuksistani oli jatkaa jo aiemmin aloittamaani tyhjien liiketilojen kiertelyä Lahdessa toivoen, että jokin niistä olisi tulevan unelmani kivijalka. Soveltuvaa liiketilaa oli kuitenkin todella vaikea löytää, sillä lääkinnällisen tilan vaatimukset ovat kovat. Epätoivo oli alkanut välkkyä mielessä: ehkä suuhygienistin tarpeisiin soveltuvaa paikkaa ei ikinä löydy toivomaltani sijainnilta. Se siitä unelmasta sitten.

Mutta alkuvuodesta keinutuolissa kiikutellessani kilahti kuin taikaiskusta kännykkääni viesti, jota en ollut uskoa todeksi. Viesti tuli ihmiseltä, jolle olin noin neljä (!) vuotta aiemmin antanut numeroni siltä varalta, että eräs hänen omistamansa liiketila sattuisi vapautumaan. Olin katsellut kyseistä liiketilaa työpaikkani ikkunasta kymmenen vuoden ajan ja olin jopa sanonut ääneen: ”Vielä joskus, juuri tuohon tilaan, haluan vastaanottoni perustaa.”

Liiketila sijaitsee siis edellistä työpaikkaani vastapäätä katutasossa osoitteessa Rautatienkatu 12. Tila on ollut aikaisemmin kahvilakäytössä ja olin käynyt siellä usein hemmottelemassa itseäni herkuilla ja nauttimassa ihanasta tunnelmasta.

Tuosta tekstiviestistä alkoi (elämässäni jo kolmatta kertaa) noin yhdeksän kuukauden mittainen odotusaika, joka huipentui marraskuussa PURE Suuhygienistipalvelujen ovien avautumiseen.

Minulla ja selvästikin minua odottaneella liiketilalla on varmaan ollut jonkinlainen henkinen yhteys jo pitkään. Minun piti vain itse kypsyttää itseni ammatillisesti valmiiksi omalle vastaanotolle sekä saattaa ensin maailmaan nuo kaikkein ihanimmat ihmislapset. Vasta sitten oli aika ottaa biologisen urakellon tikitys aidosti kuuleviin korviin.

Rohkein askelin eteenpäin, koronaakin uhmaten

Taianomaisen tekstiviestin jälkeen aloin selvitellä tarkemmin tilan potentiaalia suuhygienistin vastaanottona. Hämmästyttävää kyllä, tällä kertaa esteitä ei löytynyt. Kaikki tuntui soljuvan eteenpäin kuin kauniissa unessa. Vuosien saatossa omaksi iloksi tehty liiketoimintasuunnitelma oli valmiina takataskussa, laina järjestyi ja rakennusluvat lähtivät hakuprosessille.

Ainoastaan yksi iso mörkö kummitteli kuviossa mukana ja hetkittäin on kieltämättä pelottanut, että mitä jos tämä kaunis uneni vaihtuukin painajaiseksi. Tiedätte kyllä. Covid-19.

Pandemia vaikutti alusta asti myös omaan alaani, sillä kiireetön hammashoito suositeltiin ajettavaksi alas. Alkoi aidosti hirvittää. Peräännynkö yritysunelmani kanssa, nyt kun viimeinkin kaikkien näiden vuosien jälkeen kaikki on ”tarjottimella” vai uskallanko kaikesta huolimatta tehdä ison hypyn tuntemattomaan?

Olin kuitenkin antanut itselleni jo luvan heittäytyä ja suunnitelmat olivat jo niin pitkällä, ettei perääntyminen ollut enää vaihtoehto. Vakuuttelin itselleni, että elämä jatkuu ja asiakkaiden hampaat on hoidettava joka tapauksessa. Ja kun ajattelee isossa kuvassa hiemankin pidemmälle, kuten liiketoiminnassa on aina hyvä tehdä, niin suun hoidollinen tarve ei tästä todellakaan vähene vaan pahimmillaan vain lisääntyy kunnallisen hoitovelan kasvaessa.

Tiesin, että siinä työssä ammattitaitoani tarvitaan. Haluan olla etujoukoissa purkamassa pandemian aiheuttamaa hoitovelkaa omalla vastaanotollani. Työelämässä ja arjessa olemme jo oppineet toimimaan koronaviruksen kanssa sekä suojautumaan kaikilta viruksilta entistä tehokkaammin.

Suun terveydenhoito on turvallista niin minulle kuin asiakkaillenikin. Uudet käytännöt yhdistettynä jo olemassa olleeseen vahvaan aseptiikkaan takaavat sen, että me suuhygienistit voimme jatkaa työtämme turvallisin mielin. 

PURE Suuhygienistipalveluiden yhdeksän kuukauden odotusaika on ollut minulle poikkeuksellisen aktiivinen ja vallitsevassa ajassa pelkojakin täynnä. Voitte uskoa, että ”lapsen parkaisu päivänvalossa ensimmäisen kerran” oli tälläkin kertaa täynnä tunteita.

Tuota hetkeä olen odottanut huomattavasti pidempään kuin yhdeksän kuukautta.

Toivottavasti näemme pian!

suuhygienistisi Kati 

Teetarjoilu odottaa PUREn asiakkaita